Rankkaa on elämä.. Syytönhän minä siihen toki olen, etten satu olemaan islanninhevosihminen taikka omistamaan sellaista ponia. No, eteenpäin mennään.
Tulin tässä miettineeksi ihan oikeasti, että hakisinkin Norjasta itselleni kunnon hevosen ja alkaisin orinpitäjäksi. Hitonmoinen homma se on ja melkein oma paikka täytyy olla, mutta mikäpä ettei sellainenkin kelpaisi. Harva niitä oreja talliinsa ottaa ja jalostusorien pitäjillä täytyy kuitenkin olla aina tilat sille tammalle.
Kutkuttaisi hakea sieltä vaikka seurana joku ruunanruppana tuolle toiselle kaveriksi, ei vaan taida rahat riittää.
Nyt sain muuten ponilleni niin hyvän kisaajan, että johan me kohta lähdetään kannustenkiillostusaineiden kanssa kentänreunalle hyppimään tasajalkaa!
Koulua olisi vielä jäljellä sen verran, että loppukokeet läpäisen. Sitten voi sanoa hyvillä mielin että pitäkää ne rumat puoliverisenne, vielä mä joskus näytän mitä ne oikeat hevoset on. Nauraskelin tuossa juuri yhtenä päivänä, että käyn samoilla tunneilla juurikin sen ihmisen hevosen kanssa, joka haukkui mun ponini aivan pystyyn "et sä sillä mitään tee, myy pois ja osta peevee". Siihen ei kai muuta oikein voi takaisin sanoa kuin että hoovee ^^

Olen taas alkanut neulomaan kovasti. Toinen ratsastussukka on jo valmis ja toinen alkutekijöissä. Kovin tekee mieli neuloa sen jälkeen säärystimet ja lisää noita pitkiä ratsastussukkia, mutta tuli luvattua sukat miehelle, vanhemmille ja kaverillekin, ei tässä kai niin kovasti enää aikaa ole ennen sitä villasukka-aikaa. Itselle voisin neuloa vaikka kuinka paljon, mutta pitää niitä muidenkin varpaita lämmittää. Äijälle jo tuossa eränä iltana mainitsin että neuloisi omansa itse ja vastaukseksi sain jotakuinkin "joo, olkkarin seinä voisi toimia sitten tikkatauluna". Eli ei tainnut onnistua :)
Huomenna pitää herätä hemmetin aikaisin ja heittää äijä töihin, jos vaikka saisi aikaiseksi sitten soittaa siitä työpaikasta ja varata sen kirppispöydän. Tänään jo siitä työpaikasta soittelinkin, ei puhelimeen vastattu ja ajattelin että hoksaisi soittaa takaisin, vaan eipä ole kuulunut. Ei varmaan soittele vieraisiin numeroihin. Vaikka olihan siitäkin jo puhetta että paikan voisin saadakin, käskettiin vaan emännälle soitella kun ei uskallettu enempää luvata. Vaikka en kyllä sen puoleen ole mikään ravi-ihminenkään, mutta tekemällähän oppii. Tili ei luojan kiitos vielä ihan nollaa näytä, mutta ei tässä kovin pitkään ilman tuloja lomailla. Vaikka lomallahan on kivaa, ei sillä. Jos tilille jostain joka kuukausi pari tonnia ilmestyisi sohvalla maaten, niin mitäs sitä töihinkään menisi. Ei vaan tipu kelasta edes tukia, joten pakko se on jotain tehdä.
Ehkä painun nyt nukkumaan ja kypsyttelemään näitä työpaikka-ajatuksia.